Vanhaa Harmajaa 006Ennen olivat luotsit luotseja ja kuskit kuskeja. Nyt luotsi ja luotsikutterinhoitaja muodostavat tiimin, jossa tärkeintä on keskinäinen luottamus.

Tero Jalonen oli 12-vuotias, kun hän vei ensimmäisen kerran luotsin laivaan. ”Kaikki Kustavin luotsiaseman miehet olivat reimaamassa eli laittamassa uusia väylämerkkejä, kun laivalta kutsuttiin luotsia. Mikä siinä auttoi. Vein luotsin laivaan omalla veneelläni.”

Kutterinkuljettajan poikana ja saaristossa syntyneenä Tero kyllä tiesi, miten homma hoituu. Kustavin alueen vedet ja väylät hän oli oppinut tuntemaan kalastusretkillään. Opiskeltuaan merikoulussa Turussa Tero sai vuonna 1986 paikan luotsikutterinhoitajana Kustavin luotsiasemalla, omilla kalavesillään,.

 ”Silloin vielä luotsit ja kuskit olivat eri porukkaa. Luotsit olivat merikapteeneja, siis korkeammin koulutettuja kuin me kutterinhoitajat. Vähitellen, kun asemille alkoi tulla luotseja kauempaa, jopa aivan eri puolelta Suomea, alettiin kutterinhoitajia ja heidän paikallistuntemustaan arvostaa yhä enemmän. Monet meistä kuskeista kun olivat, ja ovat edelleen, alueella syntyneitä saaristolaisia.”

 Kaukana ovat ne ajat, kun kuski sai pakkasessa odottaa luotsia laivalta tämän syödessä herkullista pihviateriaa kapteenin seurassa. Sellaisenkin tapauksen Tero Jalonen muistaa uransa alkutaipaleelta. Sillä kertaa hän oli vienyt luotsin laivaan moottorikelkalla, joten odotus kävi pitkäksi – ja jäätäväksi. ”Nyt hierarkiaa ei enää ole, olemme kaikki samalla viivalla hoitamassa omaa tehtäväämme”, Tero toteaa.

 

106”Tärkeintä luotsin ja kutterinhoitajan välisessä yhteistyössä on keskinäinen luottamus. Erityisesti niissä tilanteissa, kun luotsi on nousemassa laivaan tai tulossa pois sieltä. Ne ovat ne kaikkein kriittisimmät tilanteet.”

 ”Molempien on osattava pysyä rauhallisina, oli tilanne mikä tahansa ja teki laiva mitä hyvänsä. Mehän menemme pahimpiin säihin, ja siksi kuskillakin on oltava hyvät hermot – ja hyvät sisuskalut”, Tero naurahtaa.

Saaristomeri takataskussa
Suuri muutos Terolle ja koko työyhteisölle oli luotsiaseman muutto Isokarilta maihin Uuteenkaupunkiin vuonna 2009. Kesti aikansa, ennen kuin tottui siihen, että kaupungissa ei työviikolla oltu enää koko ajan yhdessä. Yhteisöllisyys väheni pakostakin.

11 ”Mutta edelleen tapaamme työkavereiden kanssa. Tapaamiset sovitaan nykyään enemmän kaveripohjalta.”

 Tero Jalonen on työkseen kuljettanut luotseja laivaan tasan 30 vuotta. Kuskin perustehtävä, ”luotsi syötetään paattiin”, ei ole vuosien kuluessa muuttunut, mutta moni muu asia työn ympärillä kyllä: veneistä on tullut tehokkaampia ja paremmin varusteltuja, yhteydenpito parantunut ja luotsausalueet laajentuneet.

 ”Tekniikkaa on kehittynyt niin, että pystymme hallitsemaan yhä isompia alueita. Kuljettajan on silti hyvä opiskella kunkin alueen kartat ja väylät.”

”Utössä me kutterinhoitajat olemme aina viikon yhtä mittaan, ja siellä ”ladataan akut”. Utössä työviikko on helpompi, sillä olemme koko ajan paikan päällä, lähtövalmiina.”