1980-luvun loppupuolella koettiin Utössä jotain ennenkuulumatonta: saaren luotseista ei yksikään ollut syntyperäinen utöläinen! Tilanne onneksi korjaantui, kun ensin Dan Bergman ja sitten hänen veljensä Ulf Bergman aloittivat työskentelyn kotisaarensa luotsiasemalla.

Bergmanin veljekset edustavat yhtä Utön saaren neljästä luotsisuvusta, joiden historia ulottuu aina 1600-luvulle asti. Suvun kotitilan nimi on Mattas, ja siellä veljeksillä on omat talot vieretysten. Saaressa vietetään aikaa kesäisin, varsinaiset kodit ovat Turussa ja Paraisilla. ”Vasta nyt vanhempana olen alkanut ymmärtää, miten syvällä meri minussa on”, sanoo Dan, nuorempi veljeksistä.

Kun Dan ja Ulf kertovat lapsuudestaan Utöllä, kuulostaa se yhtä päivänpaisteiselta kuin episodi 1960-luvun suositusta tv-sarjasta Saariston lapset. Lapsia oli saaressa paljon, aina löytyi leikkiseuraa. Niihin aikoihin luotsit vielä muuttivat saarelle perheineen. Mielikuvituksessa suuresta kivestä tuli traktori, jolla ajettiin ympäri saarta. Ulfin muistikuvissa kesä oli yhtä pitkää uimakoulua. Merelle ei ollut lupa lähteä, mutta siitä huolimatta sinne mentiin: ensimmäiset veneet tehtiin styroxista.

”Ei sitä lapsena ajatellut, että elimme erityisessä ympäristössä. Kaikki oli niin itsestään selvää. Erityisyyden näki sitten, kun lähti saaresta pois. Sillä tavoin oli hyvä, ettemme olleet liian sidottuja saareen”, Ulf toteaa.

Luotsin ammatti ei ollut itsestään selvyys, vaikka poikien isä toimikin Utössä luotsina. Isä kuoli poikien vielä ollessa pieniä. Dan kertoo haaveilleensa monista ammateista, mutta pian hänelle selvisi, että luotsin työ oli juuri se, mitä hän halusi tehdä. Dan aloitti luotsina Utössä vuonna 1988.

Ulf lähti opiskelemaan matematiikkaa yliopistoon, mutta veri veti merille. Hän seilasi neljä vuotta päällikkönä, kunnes luotsin paikka vapautui Utössä vuonna 1995.

Saaristomeren laaja luotsausalue tuli tutuksi puolen vuoden oppilasaikana, kun oli mahdollista päästä eri luotsien matkaan ja nähdä erilaisia laivoja. Oppia haettiin Hangosta, Turusta, Naantalista ja Ahvenanmaalta. Myös Lohmin ja Kustavin väliasemat kuuluivat silloin alueeseen.

Utö kutsuu

Saaristomerellä luotsausmatkat ovat pitkiä. Utöstä Naantaliin, Turkuun, Kemiöön ja Paraisille. Naantalista Isokariin ja Hankoon. Liikenne on pääosin tankkilaivoja, kuivarahtialuksia ja risteilijöitä.

Utön tukiasemalla kutterinkuljettajat ovat koko työviikon, mutta luotsit menevät saareen aina tarpeen mukaan. Luotsit kulkevat sinne joko Pärnäisistä lähtevällä yhteysaluksella tai nopealla luotsiveneellä. ”Luotsilta vaaditaan itsevarmuutta ja taitoa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, sillä jokainen luotsauskeikka on erilainen: laiva on omanlaisensa, samoin kapteeni”, Ulf sanoo.

”Se juuri tekee tämän työn mielenkiintoiseksi! Kun ikää ja kokemusta tulee lisää, sitä kiinnittää huomiota näihin asioihin – niin työssä kuin elämässä ylipäätään”, Dan jatkaa. ”Haastavinta luotsille on tietää, milloin olosuhteet ovat sellaiset, että ei pidä lähteä luotsaamaan”, Ulf lisää.

Luotsin työstä on tullut yksinäisempää tietotekniikan kehittymisen myötä, veljekset sanovat. Työn voi hoitaa pitkälle näkemättä ketään – varsinaista luotsauskeikkaa tietysti lukuun ottamatta. Aikaisemmin luotsit olivat enemmän kanssakäymisessä paitsi keskenään niin väylämiesten, laivameklareiden ja merivartioston väen kanssa.

Luotsin työssä tarvittavaa fyysistä kuntoa miehet pitävät aktiivisesti yllä. Ulf kävelee, ajaa pyörällä ja käy kuntosalilla. Dan pelaa sulkapalloa ja hiihtää: hän on osallistunut Vasaloppetiin jo kuusi kertaa.

Utö on veljeksille ja heidän perheilleen edelleen rakas paikka. Siellä vietetään juhannusjuhlia ja tavataan lapsuudenystäviä. ”Saaristolaisuus on selkärangassa”, he sanovat.

 

 

 

 

 

 

1980-luvun loppupuolella koettiin Utössä jotain ennenkuulumatonta: saaren luotseista ei yksikään ollut syntyperäinen utöläinen! Tilanne onneksi korjaantui, kun ensin Dan Bergman ja sitten hänen veljensä Ulf Bergman aloittivat työskentelyn kotisaarensa luotsiasemalla.

Bergmanin veljekset edustavat yhtä Utön saaren neljästä luotsisuvusta, joiden historia ulottuu aina 1600-luvulle asti. Suvun kotitilan nimi on Mattas, ja siellä veljeksillä on omat talot vieretysten. Saaressa vietetään aikaa kesäisin, varsinaiset kodit ovat Turussa ja Paraisilla. ”Vasta nyt vanhempana olen alkanut ymmärtää, miten syvällä meri minussa on”, sanoo Dan, nuorempi veljeksistä.

Kun Dan ja Ulf kertovat lapsuudestaan Utöllä, kuulostaa se yhtä päivänpaisteiselta kuin episodi 1960-luvun suositusta tv-sarjasta Saariston lapset. Lapsia oli saaressa paljon, aina löytyi leikkiseuraa. Niihin aikoihin luotsit vielä muuttivat saarelle perheineen. Mielikuvituksessa suuresta kivestä tuli traktori, jolla ajettiin ympäri saarta. Ulfin muistikuvissa kesä oli yhtä pitkää uimakoulua. Merelle ei ollut lupa lähteä, mutta siitä huolimatta sinne mentiin: ensimmäiset veneet tehtiin styroxista.

”Ei sitä lapsena ajatellut, että elimme erityisessä ympäristössä. Kaikki oli niin itsestään selvää. Erityisyyden näki sitten, kun lähti saaresta pois. Sillä tavoin oli hyvä, ettemme olleet liian sidottuja saareen”, Ulf toteaa.

Luotsin ammatti ei ollut itsestään selvyys, vaikka poikien isä toimikin Utössä luotsina. Isä kuoli poikien vielä ollessa pieniä. Dan kertoo haaveilleensa monista ammateista, mutta pian hänelle selvisi, että luotsin työ oli juuri se, mitä hän halusi tehdä. Dan aloitti luotsina Utössä vuonna 1988.

Ulf lähti opiskelemaan matematiikkaa yliopistoon, mutta veri veti merille. Hän seilasi neljä vuotta päällikkönä, kunnes luotsin paikka vapautui Utössä vuonna 1995.

Saaristomeren laaja luotsausalue tuli tutuksi puolen vuoden oppilasaikana, kun oli mahdollista päästä eri luotsien matkaan ja nähdä erilaisia laivoja. Oppia haettiin Hangosta, Turusta, Naantalista ja Ahvenanmaalta. Myös Lohmin ja Kustavin väliasemat kuuluivat silloin alueeseen.

Utö kutsuu

Saaristomerellä luotsausmatkat ovat pitkiä. Utöstä Naantaliin, Turkuun, Kemiöön ja Paraisille. Naantalista Isokariin ja Hankoon. Liikenne on pääosin tankkilaivoja, kuivarahtialuksia ja risteilijöitä.

Utön tukiasemalla kutterinkuljettajat ovat koko työviikon, mutta luotsit menevät saareen aina tarpeen mukaan. Luotsit kulkevat sinne joko Pärnäisistä lähtevällä yhteysaluksella tai nopealla luotsiveneellä. ”Luotsilta vaaditaan itsevarmuutta ja taitoa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, sillä jokainen luotsauskeikka on erilainen: laiva on omanlaisensa, samoin kapteeni”, Ulf sanoo.

”Se juuri tekee tämän työn mielenkiintoiseksi! Kun ikää ja kokemusta tulee lisää, sitä kiinnittää huomiota näihin asioihin – niin työssä kuin elämässä ylipäätään”, Dan jatkaa. ”Haastavinta luotsille on tietää, milloin olosuhteet ovat sellaiset, että ei pidä lähteä luotsaamaan”, Ulf lisää.

Luotsin työstä on tullut yksinäisempää tietotekniikan kehittymisen myötä, veljekset sanovat. Työn voi hoitaa pitkälle näkemättä ketään – varsinaista luotsauskeikkaa tietysti lukuun ottamatta. Aikaisemmin luotsit olivat enemmän kanssakäymisessä paitsi keskenään niin väylämiesten, laivameklareiden ja merivartioston väen kanssa.

Luotsin työssä tarvittavaa fyysistä kuntoa miehet pitävät aktiivisesti yllä. Ulf kävelee, ajaa pyörällä ja käy kuntosalilla. Dan pelaa sulkapalloa ja hiihtää: hän on osallistunut Vasaloppetiin jo kuusi kertaa.

Utö on veljeksille ja heidän perheilleen edelleen rakas paikka. Siellä vietetään juhannusjuhlia ja tavataan lapsuudenystäviä. ”Saaristolaisuus on selkärangassa”, he sanovat.

 

 

 

 

 

 

1980-luvun loppupuolella koettiin Utössä jotain ennenkuulumatonta: saaren luotseista ei yksikään ollut syntyperäinen utöläinen! Tilanne onneksi korjaantui, kun ensin Dan Bergman ja sitten hänen veljensä Ulf Bergman aloittivat työskentelyn kotisaarensa luotsiasemalla.

Bergmanin veljekset edustavat yhtä Utön saaren neljästä luotsisuvusta, joiden historia ulottuu aina 1600-luvulle asti. Suvun kotitilan nimi on Mattas, ja siellä veljeksillä on omat talot vieretysten. Saaressa vietetään aikaa kesäisin, varsinaiset kodit ovat Turussa ja Paraisilla. ”Vasta nyt vanhempana olen alkanut ymmärtää, miten syvällä meri minussa on”, sanoo Dan, nuorempi veljeksistä.

Kun Dan ja Ulf kertovat lapsuudestaan Utöllä, kuulostaa se yhtä päivänpaisteiselta kuin episodi 1960-luvun suositusta tv-sarjasta Saariston lapset. Lapsia oli saaressa paljon, aina löytyi leikkiseuraa. Niihin aikoihin luotsit vielä muuttivat saarelle perheineen. Mielikuvituksessa suuresta kivestä tuli traktori, jolla ajettiin ympäri saarta. Ulfin muistikuvissa kesä oli yhtä pitkää uimakoulua. Merelle ei ollut lupa lähteä, mutta siitä huolimatta sinne mentiin: ensimmäiset veneet tehtiin styroxista.

”Ei sitä lapsena ajatellut, että elimme erityisessä ympäristössä. Kaikki oli niin itsestään selvää. Erityisyyden näki sitten, kun lähti saaresta pois. Sillä tavoin oli hyvä, ettemme olleet liian sidottuja saareen”, Ulf toteaa.

Luotsin ammatti ei ollut itsestään selvyys, vaikka poikien isä toimikin Utössä luotsina. Isä kuoli poikien vielä ollessa pieniä. Dan kertoo haaveilleensa monista ammateista, mutta pian hänelle selvisi, että luotsin työ oli juuri se, mitä hän halusi tehdä. Dan aloitti luotsina Utössä vuonna 1988.

Ulf lähti opiskelemaan matematiikkaa yliopistoon, mutta veri veti merille. Hän seilasi neljä vuotta päällikkönä, kunnes luotsin paikka vapautui Utössä vuonna 1995.

Saaristomeren laaja luotsausalue tuli tutuksi puolen vuoden oppilasaikana, kun oli mahdollista päästä eri luotsien matkaan ja nähdä erilaisia laivoja. Oppia haettiin Hangosta, Turusta, Naantalista ja Ahvenanmaalta. Myös Lohmin ja Kustavin väliasemat kuuluivat silloin alueeseen.

Utö kutsuu

Saaristomerellä luotsausmatkat ovat pitkiä. Utöstä Naantaliin, Turkuun, Kemiöön ja Paraisille. Naantalista Isokariin ja Hankoon. Liikenne on pääosin tankkilaivoja, kuivarahtialuksia ja risteilijöitä.

Utön tukiasemalla kutterinkuljettajat ovat koko työviikon, mutta luotsit menevät saareen aina tarpeen mukaan. Luotsit kulkevat sinne joko Pärnäisistä lähtevällä yhteysaluksella tai nopealla luotsiveneellä. ”Luotsilta vaaditaan itsevarmuutta ja taitoa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, sillä jokainen luotsauskeikka on erilainen: laiva on omanlaisensa, samoin kapteeni”, Ulf sanoo.

”Se juuri tekee tämän työn mielenkiintoiseksi! Kun ikää ja kokemusta tulee lisää, sitä kiinnittää huomiota näihin asioihin – niin työssä kuin elämässä ylipäätään”, Dan jatkaa. ”Haastavinta luotsille on tietää, milloin olosuhteet ovat sellaiset, että ei pidä lähteä luotsaamaan”, Ulf lisää.

Luotsin työstä on tullut yksinäisempää tietotekniikan kehittymisen myötä, veljekset sanovat. Työn voi hoitaa pitkälle näkemättä ketään – varsinaista luotsauskeikkaa tietysti lukuun ottamatta. Aikaisemmin luotsit olivat enemmän kanssakäymisessä paitsi keskenään niin väylämiesten, laivameklareiden ja merivartioston väen kanssa.

Luotsin työssä tarvittavaa fyysistä kuntoa miehet pitävät aktiivisesti yllä. Ulf kävelee, ajaa pyörällä ja käy kuntosalilla. Dan pelaa sulkapalloa ja hiihtää: hän on osallistunut Vasaloppetiin jo kuusi kertaa.

Utö on veljeksille ja heidän perheilleen edelleen rakas paikka. Siellä vietetään juhannusjuhlia ja tavataan lapsuudenystäviä. ”Saaristolaisuus on selkärangassa”, he sanovat.