Hankolainen Mikael Söderblom on luotsi kahdeksannessa polvessa. Mikaelin poika Robert valmistuu pian merikapteeniksi. Voi olla, että jonakin päivänä hänestäkin tulee luotsi.

Mikael Söderblomin lista suvun luotseista ja majakanvartijoista on vaikuttavan pitkä. Se alkaa luotsi Mårten Hanssonista, joka syntyi Tvärminnessä vuoden 1715 tienoilla. Kuudentena listalla on Mikaelin isoisä Osvald Söderblom. Osvald meni naimisiin Signen kanssa, joka oli majakanvartijan tytär Bengtskäristä.

 ”Isoisäni oli viimeisiä luotseja, joka asui perheineen Russarön majakkasaarella Hangon edustalla. Luotseja oli asunut saarella 1700-luvulta asti. Kun talvisota syttyi, luotsiperheet evakuoitiin: isoisäni ensin Högsåraan ja sieltä Pirttisaareen Porvoon saaristoon. Isäni Pehr-Olof oli silloin 8-vuotias.”

Luotsaustoiminta alkoi Hankoniemellä jo 1500-luvulla. Tulliniemi, jolla nykyinen luotsiasema sijaitsee, oli tärkeä paikka merenkulkijoille jo silloin. Siitä kertovat Hauensuolen kalliokirjoitukset Tullisaarella, jossa merenkulkijat odottivat suotuisia tuulia ja hakkasivat aikansa kuluksi nimiään kiviin.

 ”Hankolaisten luotsien piti noihin aikoihin tuntea väylät Narvaan, Tallinnaan, Viipuriin ja Tukholmaan – saaristoväyliä käyttäen. Nykyään Hangon luotsit luotsaavat joko länteen, Turkuun ja Naantaliin asti, tai itään, jossa Skuru on toinen ääripää. Alueella on toistakymmentä satamaa, joista Hanko on meille tärkein.”

 Pirttisaaresta takaisin Hankoon luotsit pääsivät vasta vuonna 1942. Tarina kertoo, että Osvald komennettiin perheineen jäälle väylän varteen odottamaan jäänmurtajaa, joka poimisi heidät mukaan ja veisi Hankoon. Osvald meni myrskylyhdyn kanssa laivaa vastaan, mutta jäänmurtajan kapteeni ei suostunut ottamaan kyytiin hankolaista luotsia.

 ”Niihin aikoihin kapteeni oli luotsia paljon suurempi herra”, Mikael selittää.

 Mikaelin isä löysi vaimon Russaröstä ja jatkoi suvun perinteitä valitsemalla luotsin ammatin. Mikael syntyi Hangossa, vain muutaman korttelin päässä sukunsa entisestä talosta Västergårdista, josta luotsi Mårten Hansson muutti Russaröhön 1700-luvun loppupuolella. Talo sijaitsee lähellä Kappelisatamaa ja Kasberget-kukkulaa, jossa aikoinaan oli luotsien vahtitorni.

Neljän tuulen Hanko
Mikael lähti merille 15-vuotiaana, heti keskikoulusta päästyään. Ensimmäinen pesti suuntautui Amerikkaan ja kesti lähes vuoden. Meriltä palattuaan Mikael opiskeli Turussa ensin perämieheksi ja sitten merikapteeniksi. Kauppalaivastouran jälkeen hän ehti työskennellä jäänmurtajilla ja merenmittauksessa ennen kuin aloitti luotsina vuonna 1995.

 ”Hangon satama on Suomen tuulisimpia. Itämeri on lähellä, eikä satamalla ole suojaavaa saaristoa. Olosuhteet vaikuttavat luotsin vientiin ja hakuun.”

 ”Ensimmäinen tehtävä laivalla on säätää tutkaa siten, että merimerkit näkyvät hyvin. Sitten kokeilen, miten laiva ohjautuu, miten toimivat keulapotkuri ja peräsimet. Jos en tunne luotsattavaa laivaa entuudestaan, olen erityisen varovainen ensimmäisissä käännöksissä ennen kuin väylä muuttuu mutkaisemmaksi”, Mikael kertoo.

 Liikenne Hangossa on Mikaelin mukaan muuttunut siten, että yksittäisen laivojen sijaan nykyään on paljon linjaliikennettä. Esimerkiksi ro-ro-aluksia satamaan tulee paljon. Monilla kauppalaivojen päälliköillä on linjaluotsipätevyydet, mutta huonossa kelissä he saattavat pyytää luotsia. Tankkilaivojen on aina käytettävä luotsia.

 ”Yhteistyö kapteenin ja luotsin välillä on tässä työssä ehdottoman tärkeää. Luotsi on asiantuntija, mutta kapteenilla on vastuu laivasta. Kapteenilla on valta olla noudattamatta luotsin ohjeita, mutta toisaalta luotsilla on oikeus pysäyttää tarvittaessa koko laiva.” Luotsin pitää myös osata ennakoida, tarvitaanko luotsatessa hinaajan apua. Hinaaja avustaa puskemalla ja työntämällä laivaa silloin, kun laivat omat koneet eivät pysty pitämään laivaa väylällä.

 Mikael muistaa kiperän tilanteen, jossa luotsattavana oli Saksasta Hankoon liikennöinyt matkustaja-alus. ”Laiva oli peruuttamassa satamaan kovassa tuulessa, ja sitä oli kaksi hinaajaa avustamassa. Yhtäkkiä ahterihinaajan köysi katkesi, ja laiva lähti irtoamaan. Sitten keulahinaajan köydet jäivät kiinni laivan toiseen keulapotkuriin. Oli mahdotonta päästä laituriin, joten laiva oli pakko viedä takaisin ulos merelle.

 ”Jäin yöksi laivalle, ja aamulla yritimme uudelleen. Vasta toisella yrittämällä pääsimme turvallisesti satamaan.  ”Luotsin on pysyttävä rauhallisena ja ajateltava turvallisuutta, vaikka matkustajilla olisi kuinka kiire maihin ja varustamolla tarve pitää kiinni aikataulusta.”