81”Luotsin työ ei ole avaruustiedettä”, sanoo Harmajalla pitkään työskennellyt luotsivanhin Mikael Elmgren eli ”Elmeri”.  Lausahduksella Elmeri tarkoittaa, ettei luotsin työtä ole tarpeen mystifioida: tärkeintä on pitää jalat maassa, hermot hallinnassa ja osata ajatella loogisesti.

”Luotsin hommaan on eläydyttävä. On osattava muuttaa suunnitelmia tilanteen mukaan – tehdä tarvittaessa uudet plaanit”, sanoo 16-vuotiaana merille lähtenyt sipoolainen. Ensi kosketuksen mereen ja merenkulkuun nuori Mikael sai kaverinsa vanhempien hiekkajaalalla. Aikansa kauppalaivassa ja jäänmurtajalla seilattuaan Elmeri asettui maihin ja opiskeli luotsiksi. Ensimmäinen työpaikka oli Porkkalassa. Harmajalle hän siirtyi vuonna 1990.

 ”Siihen aikaan Harmajalla saattoi olla jopa 84 luotsausta vuorokaudessa. Samassa työvuorossa oli 12 luotsia. Nykyään meillä on kesäisin noin 65 keikkaa viikossa, talvella 35. Luotseja on työvuorossa viisi kerrallaan.”

 

 

20Elettiin vielä aikaa ennen VTS-keskusta ja matkapuhelimia, mutta piippari eli henkilöhakulaite oli luotseilla jo taskussa. Laivat listattiin ruutupaperille, ja lankapuhelimitse saadut laivojen tiedot saatettiin kirjoittaa sanomalehden reunaan. Vapaahetkinä pelattiin huutopussia.

Kahvia kului odotellessa – aivan kuten tänäkin päivänä. ”Luotsin työssä ei mikään tapahdu hetkessä, vaan tilanteet alkavat kehittyä pikku hiljaa. Tilaus mereltä tulee pari, kolme tuntia ennen keikkaa, mutta esimerkiksi sään muuttuminen voi laittaa suunnitelmat uusiksi aivan loppumetreillä.”

 

 

86Suuri kulttuurinen muutos on tapahtunut luotsin ja kuljettajan suhteessa: ”Ennen oli hierarkisempaa. Nyt luotsi ja kutterinhoitaja kuuluvat samaan tiimiin. Ylipäätään ollaan luotsiyhteisössä avoimempia. Yksinäinen susikin pärjää tässä työssä, mutta pienessä porukassa on oltava hyvä henki”, Elmeri summaa.

 Kun luotsi nousee laivaan, on hänen heti osattava luoda vakuuttava tunnelma ja ottaa tilanne haltuun komentosillalla. Suomalaisiin luotseihin luotetaan ja heitä arvostetaan, mutta laivojen päälliköt ovat erilaisia, ja kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.

 ”Eräällä saksalaisella laivalla, joka ajoi säännöllisesti Sompasaaren satamaan Helsinkiin, oli kapteeni, joka usein poistui komentosillalta sen jälkeen kun luotsi oli saapunut sinne. Olin tottunut, että kapteeni on aina mukana komentosillalla kun ohitetaan Kustaanmiekan salmi. Vasta myöhemmin tajusin, että kapteeni luotti luotsiin niin, että katsoi voivansa poistua paikalta.”

 Nykyään, jos rahtilaivan kippari alkaa heti luotsille kertoa, miten laiva käyttäytyy ja miten sitä ohjataan, niin Elmeri tietää, että kapteeni aikoo jättää ohjauksen hänelle.

Elmeri ”Laivojen henkilökunnan osaamisen taso on heikentynyt viime vuosina, se on todettava. Laivoissa käytetään vuokrahenkilökuntaa, eikä oman laivan ohjaaminen ole kapteenille enää kunnia-asia, niin kuin se oli ennen.”

 Usein keikalla tarvitaan myös diplomatiaa, Elmeri muistuttaa.

 ”Olin kerran tuomassa ulkolaista laivaa satamaan. Laivan kapteeni hoiti laituriin ajon, minä seurasin vierestä. Alhaalla laiturilla ihmeteltiin kapteenin ohjaustyyliä ja huudettiin vihaisesti suomeksi, että miten tuo kippari oikein ajaa. Kun huuto ja haukkuminen vain yltyi, kysyi kapteeni minulta, että mitä tuo mies tuolla alhaalla huutaa? En halunnut hermostuttaa kipparia enempää ja niinpä sanoin, että se vain kysyy, että haluatteko makeaa vettä.”