Leipä pieninä palasina

Huolimatta kutterinhoitajien ja emäntien palkkaamisesta luotseilla säilyi velvoitteita päätehtävänsä ohessa. Tärkein näistä oli väylien viitoittaminen. Luotsien tuli hankkia viittojen valmistuksessa tarvittavat tarveaineet – puutavara ja kivet – sekä valmistaa viitat. Valtio maksoi puutavaran, mutta tilaukset ja työ luotsien piti hoitaa itse. Keväisin, heti jäiden lähdön jälkeen heidän oli korjattava ja siirrettävä paikoilleen vahingoittuneet tai siirtyneet viitat.

Luotsin kannalta tässä käytännössä oli hyvät ja huonot puolensa. Viitoittaessaan väylää luotsi tuli vuosittain käyneeksi läpi alueen kivet ja karit, ja tämän seurauksena hän todella tunsi reitit. Varjopuolena oli se, että viittojen valmistaminen ja asentaminen oli aikaa vievää työtä. Kun talviliikenne lisääntyi, ei luppoaikaa ollut vanhaan tapaan. Lisäksi koulutustason noustessa väylänhoidon fyysisesti raskaat tehtävät alkoivat tuntua entistä vieraammilta. Merikapteenin näkökulmasta ne olivat pikemminkin matruusin töitä.

Luotsien väylänhoitovastuu alkoi asteittain keventyä 1960-luvulta lähtien. Tuolloin tulivat käyttöön muun muassa muoviset reimarikorit ja nailonköydet, jotka helpottivat urakkaa. Luotsipiirit alkoivat 1970-luvulla palkata erityistä väylänhoitohenkilöstöä, joka osittain vapautti luotseja näistä tehtävistä. Suomessa siirryttiin vuosina 1981–1982 virallisesti kansainvälisen standardin mukaiseen viitoitusjärjestelmään, ja tämän muutostyön yhteydessä palkattiin lisää väylämestareita ja väylämiehiä. Lopullisesti väylänhoito poistui luotsien vastuulta Merenkulkulaitoksen vuoden 1990 organisaatiouudistuksen yhteydessä.

Väylänhoidon ohella satamaluotsaus oli luotsien toinen erityistehtävä. Periaatteessa valtion luotsit eivät luotsanneet aluksia satama-alueilla, vaan satamaluotsaus oli satamien vastuulla. Vain harvassa kaupungissa oli kuitenkaan varsinaisia satamaluotseja, ja käytännössä valtion luotsit yleensä hoitivat aluksen ohjailun laituriin asti. Tämä oli kuitenkin varsinaisesta luotsauksesta erillinen urakka, josta luotsi lähetti oman laskunsa suoraan kyseiselle alukselle. Satamaluotsaukseen muotoutui hieman epävirallinen järjestely, jossa luotsi toimi itsenäisenä yrittäjänä sivutoimiluvalla, toiminimellä tai joskus jopa suoralla käteiskorvauksella.